Vieläkin on pakko hehkuttaa syyskuun alussa järjestettyjä Tähtivaeltaja-päiviä. Tilaisuus kun onnistui yli kaikkien odotusten!

Dubrovnik Lounge oli mitä mukavin paikka tämänkokoisen tapahtuman järjestämiseen, yleisöä oli paikalla kiitettävissä määrin ja monipuolinen ohjelmisto kulki kuin unelma - kaiken huipentuessa Jukka Halmeen vetämään huikeaan Huttu juttu -tietovisailuun. Iltabileissä kansaa innosti sitten Myy kirja -kisa, jossa nähtiin niin hurmioituneita esityksiä, että oksat pois.

DC. Neil Gaiman on ja pysyy Vertigon tukijalkana, vaikkei uutta materiaalia firmalle tuottaisikaan. Nyt sarjakuvaksi on väännetty hänen alkujaan televisiolle kirjoittama ja sittemmin myös romaanina julkaistu Neverwhere.

Yksi viime aikojen kohutuimpia fantasiaesikoisia on englantilaisen kustannustoimittaja Susanna Clarken magiantäyteinen Jonathan Strange & herra Norrell. Liki 800-sivuinen romaani on kerännyt kehuja niin kriitikoilta kuin kaikenikäisiltä lukijoiltakin. Myös palkintoraadeissa on käynyt kuhina, ja elokuun alussa Clarke pokkasi hyllynsä täytteeksi vielä Hugo-raketin.

Clonus

aka Parts: The Clonus Horror

(USA-versio)

Robert S. Fiveson on ohjannut elämänsä aikana vain yhden täyspitkän näytelmäelokuvan. Sinänsä outoa, sillä pienehköllä budjetilla toteutettu Clonus on yllättävänkin onnistunut sekä omaperäinen kattaus. Juuri sellainen ajatellumpi scifi-filmi, joita tehtiin 1970-luvulla enemmänkin.

Vuonna 1925 syntynyt Harry Harrison on vanhan scifi-polven vetreä veteraani. Yli 60 romaania ja reilusti päälle sata novellia kirjoittanut Harrison tunnetaan parhaiten viihteellisemmistä kirjoistaan - kuten Ruostumaton teräsrotta -sarjasta - mutta hän on suosinut myös vaihtoehtohistorioita sekä yhteiskunnallisesti kantaaottavia tekstejä. Erityisesti hän on intoutunut suomimaan armeijakulttuuria, mihin kipinän antoivat hänet omat kokemuksensa sotilaana toisen maailmansodan aikoihin.

Norman Spinrad on aina ollut kirjallisen kentän kapinallinen. Mies, joka on rohkeasti ottanut kantaa arkoihin asioihin niin romaaneissaan kuin esseissäänkin. Asimov’s Science Fiction -lehden huhti-toukokuun numerossa 2005 hän nostaa jälleen kissan pöydälle, kun pohtii kärjekkäästi scifi-kustantamisen ja markkinoinnin nykytilaa. Heti aluksi hän rusikoi englantilaisella kielialueella lisääntyvää käytäntöä, jossa kriitikoille ei viitsitä lähettää arvostelukappaleita sf-teoksista - mikä tietysti johtaa siihen, ettei niistä myöskään kirjoiteta missään.

Tähtivaeltajan luottoreportteri Vesa Sisättö päästettiin ulkomaille! Ei olisi pitänyt. Tämähän siitä seurasi.

Myöhäisillan aurinko roikkuu Pirkkalan taivaalla väsyneenä kuin puoliksi paistettu kananmunalätty. Astelen sisään lentoaseman ovista. Ehdin harrastaa lentokenttätoimia, ts. jonottaa ja odottaa, vain muutaman minuutin ennen kuin saan seuraa: Kummari ja Kivelä poukkaavat paikalle. Itse asiassa jonossa näkyy muitakin tuttuja kasvoja. Meitä on näköjään useampia tervejärkirajoitteisia scifistejä, jotka ovat päätyneet matkaamaan Glasgow’n sf-maailmanconiin ns. kamikaze-vaihtoehdolla Tampere-Stansted-Glasgow. Urheiluksi tämän vaihtoehdon tekee yön viettäminen Stanstedissä.

Island

Mitä ihmettä?! Räkäremuisten toimintaelokuvien luotto-ohjaaja Michael Bay on ohjannut tieteisleffan, joka väittää käsittelevänsä älyllisiä teemoja. Ovatko maailmankirjat ihan sekaisin? No, eivät. Vaikka Island sivuaakin asiallisia ajatuksia, nousevat sen pääosaan vauhtikaahailu, loputtomat takaa-ajot sekä tuikituhoisa aseilla räiskälöinti.