Lehden ponkaisee liikkeelle Ari-Matti Sarénin huikea mangakatsaus, joka antaa hyviä lukuvinkkejä niin noviiseille kuin jo pidemmänkin oppimäärän suorittaneille faneille. Kannattaa ottaa vihjeistä vaari!

Röyhkimyksiä ja raakalaisia. Heitä ei ole ilo tuntea, mutta heistä saa hyviä tarinoita. Tähän on päätynyt Maarit Verronen uusimmassa novellikokoelmassaan, jota ei voi missään nimessä kutsua mukavaksi. Verrosen tuotannossa se on silti looginen osa jatkumoa, ihmisenä olemisen ihmettelyä.

Keihäslinnun novellit käsittelevät yhteistä teemaa: sukupuuttoa. Jo iäksi hävinneitä eläinlajeja ja ihmisheimoja, kuoleman partaalla sinnitteleviä ja niitä, jotka eivät koskaan häviä maankamaralta oman häikäilemättömyytensä ansiosta. Tämä verenpunainen lanka polveilee kirjan kaikissa kolmessa kokonaisuudessa.

Tässäpä leffa, jolla on mielenkiintoinen historia. Kyseessä on detroitilaisen George Barryn ainoa pitkä elokuva, jonka hän teki ystävineen vuosina 1972-1977. Amatöörivoimin toteutetun, 16 milliselle kuvatun omalaatuisuuden levitys osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi. Barry ei saanut myytyä kauhua, satua ja huumoria yhdistelevää tekelettään teatteri- eikä videojakeluun. Vuosien vieriessä hän lopulta luovutti ja unohti koko elokuvan olemassaolonkin - kunnes syyskuussa 2001 törmäsi sattumalta sen arvosteluun internetissä!

Alan Mooren luomukset karkailevat valkokankaille yhä kiihtyvään tahtiin. Vuoden 2001 From Helliä seurasi The League of Extraordinary Gentlemen. Ja nyt nähdyn Constantinen vanavedessä teattereihin on syksyllä saapumassa Wachowski-parivaljakon käsikirjoittama ja James McTeiguen ohjaama V for Vendetta. Siitä tuottaja Joel Silver on Mooren panoksen kätsysti sivuuttaen todennut, että leffassa Wachowskin veljekset ovat luoneet täysin ennenkokemattoman kaltaisen supersankarin...

No, eipä Constantinessakaan pahemmin Moorea kiitellä, sillä krediitteihin on sarjakuvapuolelta kelpuutettu vain kaksi Hellblazer-lehdessä kunnostautunutta kirjoittajaa, Jamie Delano ja Garth Ennis. Mitäs siitä, että juuri Moore keksi alkujaan koko hahmon Swamp Thing -sarjakuvan sivuhenkilöksi... Katoavaista on mainen kunnia ja mammona, kun työskentelee jenkkiläisen suuryhtiön palkkalistoilla.

Helsinkiläisten sf-fanien tanakat tapaamiset eivät suostu jättämään ihmiskuntaa rauhaan!

Eli mikäli olet täysi-ikäinen, haluat tavata muita alan harrastajia ja ottaa osaa säkenöivän älyvapaisiin keskusteluihin, suuntaa joka toinen torstai kello 18 jälkeen ravintola St. Urho’s Pubiin (Museokatu 10 - sopivasti siinä Eduskuntatalon ja Manalan välissä). Koskaan ei lusmuilla! Uudet kasvot ovat enemmän kuin tervetulleita, joten kipin, kapin, kopin, klopin, popin ja hopin paikalle.

Niin ja oikeat kiirastorstaithan ovat siis 14.4., 28.4., 12.5., 26.5. etc.

Maailmalla julkaistaan kuukausittain reipas määrä kovatasoisia ja mielenkiintoisia kirjoja. Tällä palstalla uutisoidaan englanninkielisistä alan virtauksista; yhtälailla niin tuoreista julkaisuista kuin tulevista uutuuksista. Tuon esille sitä genretuotantoa, jota ei yksinkertaisesti mahdu esittelemään laajemmin neljä kertaa vuodessa ilmestyvässä lehdessä.

John Clute on ehkä suurelle yleisölle tuntematon genrevaikuttaja, mutta jokaiselle vakavammin spekulatiivista fiktiota harrastavalle ihmiselle hän on elämää suurempi hahmo. Clute on arvostelija vailla vertaa, aikamme tärkein sf-kriitikko. Hän on tietokirjailija, luennoitsija ja kolumnisti, jonka sanaa kannattaa kuunnella. Ja kaiken muun hyvän lisäksi on kirjoittanut yhden viime vuosien mielenkiintoisimmista genrekirjoista, Appleseed-romaanin.

Vielä muutamia vuosia sitten ostin lähes kaiken mangan, joka vain jollekin ymmärtämälleni kielelle käännettiin. Enää se ei ole likimainkaan mahdollista. Eikä kyse ole suinkaan siitä, että tulotasossani olisi tapahtunut merkittävä muutos. Päin vastoin. Se johtuu siitä, että tulotasossani EI ole tapahtunut merkittävää muutosta. Nimittäin ylöspäin. Niin huimaksi on nimikkeiden määrä paisunut.